Tiedän monta ihmistä jotka odottaa aina että vuosi vaihtuis ja alkaa uusi "elämä". Kuitenkin nämä samaiset ihmiset jatkavat samaa rataa, samassa työpaikassa, samoissa harrastuksissa ja saman kumppanin kanssa ja ihan samaa rataa kuin ennenkin. :)
Itse muutaman radikaalin ratkaisun ja irtioton tehneenä voin sanoa että siitä oravan pyörästä ei pääse pois ellei ite tee niitä muutoksia. Siksipä mietinkin välillä omaa elämäntilannettani, olenko onnellinen tässä pari suhteessa, välillä olen ja välillä ahistaa, mutta sehän on normia. Vaakakuppi on kovasti kuitenkin onnellisuuden puolella. Ja juuri sanoinkin miehelleni että aloitettas vähän niinku puhtaalta pöydältä ja suhdettahan pitää myös hoitaa.
Viime syksynä irtisanouduin palkkatyöstäni lopullisesti ja lähdin päätoimiseksi yrittäjäksi. Hulluahan se näinä aikoina on ja esimerkiksi pukeutumisneuvonnan myynti romahti joulukuussa viime vuoteen verrattuna, mutta etsin jatkuvasti uusia mahdollisuuksia tienata leipä pöytään. Mutta olen itseni "herra" työelämässä, toisena päivänä töitä on ympäripyöreitä päiviä, toisena päivänä ei ole yhtään. Olenkin miettinyt hakevani lisäduunia, jotta jotain "varmaa" tuloa on joka kuukausi. Ajat on kovat yrittäjälle, täytyy sanoa.
Mutta muutoksia on elämässä on vaan tehtävä, jos haluaa elää haluamaansa elämää ja olla sen ihmisen kanssa jota sydän rakastaa. Tiedän monta onnetonta, jotka jatkavat hamaan tappiin onnettoman läpi elämänsä, onko se sen arvoista? Olla joku muu kuin mitä on? Olla ihmisen kanssa, joka ei herätä tunteita ollenkaan? Tai hinkata sitä samaa työpaikkaa, jonka oven aukaisukin itkettää? Sitähän voi kysyä vaikka jotain vaihtelevampaa tehtävää sieltä töistä?
Minun Uuden Vuoden lupaus itselleni on tutustua lähemmin itseeni ja siihen minä-minä maahan. Aloitan jonkun oman harrastuksen, hoidan itseäni paljon paremmin kuin aiemmin ja sysään kotihommia myös muille perheemme jäsenille. Sen minä itselleni lupaan, olla onnellinen <3
Mukavaa alkanutta Vuotta kaikille ja muistakaa että se muutos lähtee itsestä, ei kenestäkään muusta!
elämää eläen,
Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti