Leikkihuoneen muutosprojekti hotellille

TÄSSÄ LÄHTÖTILANNE JA yhteenveto:

- tila on todella pieni

-tilassa nyt lähinnä pojille aktiviteettia

- paljon epähygieenisiä pehmoleluja

- vanhemmille rauhallisempi paikka istua

- pienille omaa aktiviteettia

- tila kaipaa iloista, lasten värimaailmaa.

Tila on lähtötilanteessa koostettu "kaikesta mitä on jostain löytynyt".

Hyllykkö on epäkäytännöllinen, tavarat ei pysy järjestyksessä ja tilaan liian iso, Tämä hyödynnettiin hyvinvointiosastolla hoitohuoneeseen :)

Kirjat on hyllyssä sekaisin, vaikeasti valittavissa ja vanhempien tuolit vievät liikaa tilaa.

Katto on tosi matala ja isot kalusteet laskevat sitä entisestään. Automatto on keskellä kulkuväylää ja parhaat päivänsä nähnyt. 

Värimaailman lähtökohdaksi valitsin tietenkin jo tilassa olevan Legon rakennuspömpelin. Kirahvista tuli sirkusteema värien lisäksi teemaksi.

 Aivan aluksi irroitin ruuvit sun muut ja pakkeloin sekä maalasin maalarinvalkoisella ässätex- seinät. Maaliksi valitsin pesunkestävän maalin, jotta se kestää lasten temmellyskenttänä.

Seuraavaksi tein liitutaulun sirkustarroja silmällä pitäen. Rajoitin maalarinteipillä, piirsin kumpuilevan yläosan ja leikkasin alaosan teipistä mattoveitsellä pois. Seuraavaksi maalasin liitutaulumaalilla pensselillä ja pikkutelalla. Jonkin ajan kuluttua poistin teipit ja jätin koko homman rauhassa kuivamaan. 

 Kuivumisen jälkeen lisäilin sirkustarran sopivalle leveydelle suhteuttaen sen liitutauluun.

Myös lukunurkkaukseen laitoin "lukupuu"tarran. Tarrat on kiinnitetty varmuuden vuoksi vielä pikaliimalla :)

Tässä välissä hurautin Haaparannan Ikeaan ja ostin kaikki lelut puisina versioina, jotta ne kestävät vaativaa lasten käyttöä. Tässä on myös aviomies päässyt (joutunut) leikkikeittiön kokoamishommiin.

Verhoiksi olin suunnitellut, 3 isoa eriväristä pitkää erillistä verhoa, mutta kustannussyistä päädyin Ikean tilaan sopivaan värikkääseen raitaverhoon, jonka tietenkin ompelin itse. 

Leikkikeittiö on erillään "aktiivipuolesta", jotta pienemmät eivät jää isompien jalkoihin. Tässä ollaan myös vanhempien lähellä. Vaikka keittiö on sisääntulossa, tästä on niin vähän kulkijaa että tässä saa kuitenkin rauhassa leikkiä kokkausleikkejä. Keittiö on myös ruuvattu turvallisuussyistä seinään. Ikean naulakot on sisääntulossa, jotta voi takin ripustaa siihen, mutta tilan käyttäjä on hotellissa asuvat lapset, joten tuskin on paljon tuolla käyttöä.

Kirjat on laitettu taululistoilla seinälle. Säkkituolissa voi äiti tai isä istuskella ja lukea vaikka vauvan kanssa kirjaa kun isommat leikkii.

Tässä yleiskuva tilasta, punaiset jakkarat on pinottavissa ja niitä säilytetään pinossa, mutta kuvaan laitoin ne liitutaulun eteen. Värikäs pöytäryhmä löytyi kylpylän pukuhuoneen lastenhuoneesta, sinne siirsin siis entisen pöytäryhmän ja toin tämän tänne, koska tämä tila on kovemmalla käytöllä ja muoviset on helppo puhdistaa sekä tietenkin värin vuoksi. 

Nurkkaan ostin pätkän ruohomattoa ja laitoin junaradan sinne, jotta sitä ei tarvitse purkaa mihinkään ja on koko ajan leikittävissä, kuitenkin lattialla leikkivät eivät ole keskellä lattiaa. Valot löytyi omasta autotallista ja ne sopivat tilaan loistavasti, ledit ovat turvalliset käyttää jatkuvasti koska ne eivät kuumene.

Säilytysratkaisuksi löytyi Ikeasta todella edulliset tangot sekä niihin sopivat muovikupit, liidut meni matalalle näihin sekä korkeammalle laitoin esim. muistipelin, jotta ihan pienet eivät pääse niitä levittämään. :) 

Tämä projekti on värikkäin tekemäni ja lapsia ajatellen vetäsin kyllä kunnon väriöverit, mutta lapset tykkäävät tilasta. Samoin itsellä tulee tilassa hyvä fiilis. 

Nähdään Oulun Edenissä Onni Oravan leikkihuoneessa, jonka on tilastailannut siis OULUN KOMISTAMO.

Tässä linkki, jossa näet videoituna projektin kokonaisuutena: 

https://www.facebook.com/paivi.illikainen.7/videos/10155074438244551/

Oma tyyli - oma maku vaatteiden valinnassa

Elä tee niinku muut sannoo... 

kävin tänään tekemässä pukeutumisneuvontaa asiakkaalle joka sattumoisin sattui olemaan vanha koulukaverini. (kuvassa oleva ihminen ei liity tapaukseen).  Änklään tekemään haastattelut ihmisen omaan kotiin, koska tyylin näkee saman tien kun astuu ovesta sisään.

Siinä haastattelun lomassa olen tavattoman utelias myös harrastusten, koulutuksen ja ammatin suhteen, ne kun kertovat paljon ihmisen luonteesta ja suuntautumisesta. Kyseltyäni kyseisen asiakkaan koulutusta, kertoi hän olevansa yo-merkonomi, mutta että se ei ole ollenkaan se ammatti mikä on hänen ominta alaa. Nykyään hän on energiahoitaja ja se suuntaus oli mitä han rakastaa tehdä. Tukipa taiteelliset harrastuksetkin tätä puolta hänessä.

Jäin miettimään, että kuinka moni on siinä ammatissa mitä oikeasti haluaa tehdä? Kenestä on ihan mahtavaa mennä tekemään työtänsä, eikä se edes tunnu työltä? Kuinka moni uskaltaa repäistä itsensä siitä oravan pyörästä pois?

Minunkin äitini (aivan kuten asiakkaan äiti) hommasi minut aikanaan lukioon. Ollaan vissiin sen ajan lapsia, jolloin enemmän kuin toivottavaa oli löytää lasten ylioppilaskuvat pianon päältä. Silloin ammattikoulun kävijät oli vähän sellaisella ajatuksella, että sinne mentiin kun muualle ei päässyt. Ite hoidin tuon lukion silleen että kävin eka luokan kahteen kertaan ja vedin koko homman ihan riman alle. Samana päivänä kun täytin 18 vuotta, lompsin rehtorin pakeille että kirjoittaa eropaperit. Sinne mänt pari vuotta ihan hukkaan.

Seuraavana vuonna pääsin Oulun Käsi-ja taideteolliseen oppilaitokseen opiskelemaan artesaani;ompelijaksi, josta onkin ollut suuri hyöty tällä kivikkoisella elämän ja ammatinvalinnan  tiellä.

Kuinka moni tekee asioita toisten johdatuksesta tai toisten mieliksi? Kyseinen asiakas kertoi osan kalusteistaankin olevan entisestä avioliitosta, jossa miehen maku oli määrätty koko perheen mauksi ja oivallus oman tyylin löytymisestä oli tullut vasta eron jälkeen omaa kotia sisustaessa.

Olen nähnyt työssäni vaatemyyjänä näitä määräilijöitä, milloin on tyttöystävä sanomassa mitkä farkut ne parhaiten sopii tai parhaassa tapauksessa teini-ikäinen tytär on ollut kertomassa äidilleen, mitkä vaatteet ne äidille soppii. On sinne naisten sovituskoppiin ängenny mieskin mukaan joskus, vaimo kun ei jostain syystä varmaan osaa pukea niitä vaatteita päälle. Voih, 15 vuoden aikana on nähnyt kyllä vaikka ja mitä...

Mutta ootteko ajatellu koskaan, että kun se teidän paras kaveri on ihan eri tyylinen ja te otatte hänet makutuomariksi, katsoo hän juuri omien näkemystensä mukaan niitä teidän vaatteita. Jos tällä kaverilla roikkuu kukkaa ja pitsiä keittiössä ja sää et voi sietää niitä, niin siinä sitä ollaan. Kun kaikilla on oma maku…

Vinkkinä kaikille: OTA MAKUTUOMARIKSI SE TYYPPI, JOLLA ON SUN MIELESTÄ AINA HYVÄNNÄKÖISET VAATTEET JA HÄN OSAA SUN MIELESTÄ PUKEUTUA. Tai hänen kotinsa on juuri sitä tyyliä mihin itsekkin kallistut. Tämä tyyppi katsoo samoilla silmillä niitä sun sovituksia. 

Peace and Love,

Komistaja ite

Kaakkua joka lähtöön

KAAKKUMAAKARINA(kin) OLIS MUKAVA OLLA

 Rantakakku sai sisuksiin "sieni"kakkupohjan, joka on ihan mahtavan kuohkea ja onnistuu aina :)

Laktoosittoman kerman joukkoon laitoin lisäksi laktoositonta maitorahkaa. Päälle pakastimesta mansikoita soseutettuna, jotka sekoitin kaupan lettuhilloon, jolloin makeutta ja mehevyyttä tulee sopivasti.

Minä ruukaan kostuttaa maidolla, joten sekin laktoositonta. 

Tuonne kakun ympärille tarjottimen reunalle laitoin vielä Digestiven muruja, jotka kuvasta puuttuu. Ja yksi ISO puuttuva tekijä on drinkkivarjo, joka piti markkeerata rantavarjoa. Ostinkin eilen kaupasta sellaisia, mutta kun koristelun aika oli niin niitähän ei ollut mistä ottaa...

Lopputulema on kuiteski oikein komea, eikös vain? :)

Voileipäkakut on olleet bravuureitani jo parikymmentä vuotta, nämä ne on aina yhtä hyviä. Minä käytän aina sekä tummaa että vaaleeta leipää, kostutan lihaliemellä, voitelen oikealla voilla ja käytän runsaasti täytteitä. Tämä kakku sai sisälleen italian salaattia, savukinkkua ja herkkukurkkua. Kuorrutan yleensä majoneesillä, mutta äitini on aina kuorruttanut kermalla notkistetulla maksamakkaralla, jaahas, en kyllä osaa sanoa kumpi ois parempaa...

Vuosien varrella olen oppinut hyödyntämään kakkujen jämät ja tässä onkin tehty Haribo-karkkirasiaan jämäkakku. samallalailla kerrokset kuin normisti, mutta leivät on revitty, kostutuksen jälkeen tiivistän leipäkerroksen lusikalla. Sitten vaan päältä painellaan ja jääkaappiin "ässehtymään".

Tumma leipä oli vähissä, niin sitä tietty keskellä ja ylimmäiseen kerrokseen meni päällekkäin kinkkusilppu ja herkkukurkkusilppu, ei se oo niin nöpönuukaa?

Laitan talteen koristeistakin jääneet jämät ja ne vaan jämäkakkupalasen päälle. Töräytät majoneesia kyytipojaksi niin maku on ihan sama kuin juhlissa olevassa kakussa, näky ei ehkä silmiä hivele vaan so what?!

Onni suosii rohkeaa

                                                  Uusi Vuosi ja uudet kujeet.... vai onko?

Tiedän monta ihmistä jotka odottaa aina että vuosi vaihtuis ja alkaa uusi "elämä". Kuitenkin nämä samaiset ihmiset jatkavat samaa rataa, samassa työpaikassa, samoissa harrastuksissa ja saman kumppanin kanssa ja ihan samaa rataa kuin ennenkin. :)

Itse muutaman radikaalin ratkaisun ja irtioton tehneenä voin sanoa että siitä oravan pyörästä ei pääse pois ellei ite tee niitä muutoksia. Siksipä mietinkin välillä omaa elämäntilannettani, olenko onnellinen tässä pari suhteessa, välillä olen ja välillä ahistaa, mutta sehän on normia. Vaakakuppi on kovasti kuitenkin onnellisuuden puolella. Ja juuri sanoinkin miehelleni että aloitettas vähän niinku puhtaalta pöydältä ja suhdettahan pitää myös hoitaa.

Viime syksynä irtisanouduin palkkatyöstäni lopullisesti ja lähdin päätoimiseksi yrittäjäksi. Hulluahan se näinä aikoina on ja esimerkiksi pukeutumisneuvonnan myynti romahti joulukuussa viime vuoteen verrattuna, mutta etsin jatkuvasti uusia mahdollisuuksia tienata leipä pöytään. Mutta olen itseni "herra" työelämässä, toisena päivänä töitä on ympäripyöreitä päiviä, toisena päivänä ei ole yhtään. Olenkin miettinyt hakevani lisäduunia, jotta jotain "varmaa" tuloa on joka kuukausi. Ajat on kovat yrittäjälle, täytyy sanoa.

Mutta muutoksia on elämässä on vaan tehtävä, jos haluaa elää haluamaansa elämää ja olla sen ihmisen kanssa jota sydän rakastaa. Tiedän monta onnetonta, jotka jatkavat hamaan tappiin onnettoman läpi elämänsä, onko se sen arvoista? Olla joku muu kuin  mitä on? Olla ihmisen kanssa, joka ei herätä tunteita ollenkaan? Tai hinkata sitä samaa työpaikkaa, jonka oven aukaisukin itkettää? Sitähän voi kysyä vaikka jotain vaihtelevampaa tehtävää sieltä töistä?

Minun Uuden Vuoden lupaus itselleni on tutustua lähemmin itseeni ja siihen minä-minä maahan. Aloitan jonkun oman harrastuksen, hoidan itseäni paljon paremmin kuin aiemmin ja sysään kotihommia myös muille perheemme jäsenille. Sen minä itselleni lupaan, olla onnellinen <3

Mukavaa alkanutta Vuotta kaikille ja muistakaa että se muutos lähtee itsestä, ei kenestäkään muusta!

elämää eläen,
Päivi

Pukeutumisneuvojan ja stailaajan ero?

HENKILÖKOHTAISTA PUKEUTUMISNEUVONTAA

Pukeutumisneuvoja hakee asiakkaan omaan luonnolliseen värimaailmaan ja vartalotyyppiin sopivat vaatteet, stailaaja stailaa ihmiselle "uuden lookin" oman näkemyksen mukaan. Siinäpä se ero.

Tänään menen tekemään asiakkaalle Stockkalle neuvonnan, käymme konkreettisesti läpi oikean malliset- ja väriset vaatteet. 

Haastattelin ensin asiakkaan hänen kotonaan, josta näkee heti ihmisen tyylin :) Haastattelu kestää reilun tunnin, jonka aikana neuvon vaatekaappianalyysin teon omassa vaatekaapissa, käymme yleisesti läpi värien vaikutuksen meihin itseemme ja kuinka ne vaikuttaa muihin. Esimerkiksi työhaastattelussa haastattelija on tehnyt sinusta käsityksen jo ennen kuin ehdit sanaakaan sanoa, sillä perusteella miltä sinä näytät ja mitä sinulla on päällä.

Haastattelukerralla mittaan, kuvaan ja kartoitan asiakkaan väri-ja vartalotyypit. Käymme paperilla läpi oikeanlaiset vaatemallit sekä värikartan.

Toinen tapaamiskerta onkin sitten varsinainen, konkreettinen "kädestä pitäen" sovituskerta, joka tehdään asiakkaan valitsemassa vaatekaupassa. Oululaiset vaatekaupat ovat ottaneet palveluni avosylin vastaan ja olemme tervetulleita tekemään neuvontaamme lähes joka kauppaan, saattaahan sieltä jotain asiakkaan mukaan tarttuakkin (ja yleensä tarttuu...)

Tänään menen klo 9 hakemaan rekillisen asukokonaisuuksia ja asiakas tulee paikalle klo 10 ja kahden tunnin sessio voi alkaa. Tämän päivän asiakas on nelikymppinen terveydenhuollon opiskelija, kolmen kouluikäisen lapsen yh-äiti, joka ei ole ostanut vaatteita vuosikausiin jo ihan taloudellisistakin syistä. Hän on kyllä ihan hukassa ja olen iloinen että on raskinut ja päättänyt satsata itseensä pukeutumisneuvonnan verran. Tälle kirkkaalle ja lämpimän vaalealle kevättyypille on aina ilo hakea vaatteita. Asiakas on vartalotyypiltään A, vähintään siis yhden koon alhaalta isompi kuin yläosastaan.

Nämä opithan ovat läpi elämän voimassa, me emme muutu värimaailmaltamme muuksi kuin iän muota "hailakoidumme", mutta hailakoitetaan omaa karttaamme samaa rataa. Samoin vartalotyyppi pysyy samana, pieniä muutoksia tulee, mutta jos on A-vartalo niin on A-vartalo. Ikä muokkaa myöhemmin vartaloa mutta niihin ehtii varautua.

Tässä tulee se pukeutumisneuvojan ja stailaajan ero, minä etsin asiakkaalle vaatteet, jotka hän voi kaivaa kaapista 3 vuoden kuluttua esiin ja ne edelleen toimii... trendit vain rekvisiittana :)

Nyt siis lähden etsimään kohtuuhintaista, aikaa kestäviä materiaaleja ja suht perusvaatteita, tää asiakas ei ollu mikään pipertäjä, joten valinnat tehdään sen mukaan. Ehkäpä pientä juttua ujutan sekaan :)

Mukavaa työpäivää kaikille meille! <3

Hyvä ruoka, parempi mieli

Eilen olin kovassa flunssassa, jota on kestänyt koko viikon. Kuitenkin työhommat on hoidettava, aamulla olin Oulun Seudun ammattiopiston oppilaille luennoimassa kevään ja kesän tulevasta muodista sekä vaatemyyjän pelisäännöistä. Onneksi ääni kesti vaikka rykimiseksi se menikin, enkä nyt tarkoita Lappilaista rykimistä....

Puolilta päivin oli Forum 24 lehden haastattelu, jossa kerroin toimivan vaatekaapin rakentamiseen ohjeet. Mietinkin että sahasinko omaa oksaani, jolla istun, eli annoin ohjeet kuinka se tehdään, tosin väri- ja vartalomaailman sekä oikeiden vaatemallien tiedostamiseen tarvitaan kyllä ammattilainen avuksi.

No oli miten oli, flunssa ei ole kaatanut minua sohvalle,joten kaivoin järeämmät aseet käyttöön ja laitoin hyvää ruokaa ja juomaa pöytään itelleni että johtajalle (aviomieheni).

Cono Suria mulle ja Mötöriä miehelle.

Savustettua lohta, monijyväleipää ja ihana juustosalaatti, sillä ainakin tehdään hyvä mieli ellei flunssaa selätetä.

Pirkalta löytyi ihania yrtti-valkosipuli katkarapuja, joista ois tarkoitus loihtia katkaraputartaria myöhemmin. Remoulad-soosi suoraan Lidlin pullosta, mutta toimii.

Ootteko käyny Lidlin leipätiskillä? Mahtavia leipiä joista valitsen aina tummia vaihtoehtoja, leipää tosin syömme tosi vähän.

Olen harrastanut jo pitkään erilaisten salaattien ostamista ruukuissa, joita pidän hengissä välillä hyvällä ja välillä todella huonolla menestyksellä kodinhoitohuoneen mini- kasvihuoneessa, johon mahtuu n. 5 ruukkua. Aina saa tuoretta salaattia ja rakennan nykyisin suoraan lautaselle salaattiannokset. Fetaa ja parmesan-lastuja, jopa hellu on alkanu näistä tykkäämään. 

No flunssa on edelleen päällä ja antibioottikuuri on varmaan käytävä hakemassa, mutta punkku ja hyvä ruoka ainaki teki paremman mielen :)

Ja tässä ei edelleenkään ole maksettuja mainoksia...

Hurmaa huomaavaisuudella Kaarina Suonperän tyyliin

Ihanaa Minna Canthin ja Tasa-Arvonpäivää Siskot!

Hotelli Arina ja Oulun Fransmanni  järjesti tänään Hurmaa huomaavaisuudella-illan, jossa luennoi AiWan MahTaWa persoona Kaarina Suonperä. Omien sanojensa mukaan viime vuosituhannelta :)

Kutsun saatuani päätin heti, että soitan äitini mukaan ja varaan kalenteriini tän illan ja kyllä kannatti!

Rouva Sininen oli ihana persoona ja niiiiiin tällä vuosituhannella huumorintajunsa kanssa että meistä nuoremmistakaan kaikki ei ole yhtä ajantasalla.

Tapaseura ry:n pj Kaarina S. ja Fransmanni ovat mukana Hyvät Tavat Ruokalistalla hankkeessa, joka kannustaa lapsia ja nuoria sekä heidän perheitänsä panostamaan tapa-ja ruokakulttuuriin, ihan mahtavaa, nykyajan lapset kun kasvatetaan ihan erilailla kuin esim. meidät 70-luvulla syntyneet on kasvatettu. Omista lapsistani sanoin jo pienenä, että jos he ei muuta osaa, niin tavat ainakin osaavat.  :)

Tarjolla oli makupaloja Fransmannin uudistuneelta ruokalistalta, joista ei tullut kuvaa, mutta ehdoton suosikkini oli katkaraputartar maalaisleivällä.

Lähtiessämme saimme vielä ihanat tulppaanit mukaan, pökkäsin se vesikannuun  <3

Kaikinpuolin ihana ja lämminhenkinen ilta vaikka olenkin kovassa nuhassa ja nyt kotiin päästyäni hirwee hedari iski ku pää on niin täynnä räkkää...

                                         

                            Nyt tässä sitten yritänkin selvitä huomiseksi taas työkuntoon, huh huh!