Oma tyyli - oma maku vaatteiden valinnassa

Elä tee niinku muut sannoo... 

kävin tänään tekemässä pukeutumisneuvontaa asiakkaalle joka sattumoisin sattui olemaan vanha koulukaverini. (kuvassa oleva ihminen ei liity tapaukseen).  Änklään tekemään haastattelut ihmisen omaan kotiin, koska tyylin näkee saman tien kun astuu ovesta sisään.

Siinä haastattelun lomassa olen tavattoman utelias myös harrastusten, koulutuksen ja ammatin suhteen, ne kun kertovat paljon ihmisen luonteesta ja suuntautumisesta. Kyseltyäni kyseisen asiakkaan koulutusta, kertoi hän olevansa yo-merkonomi, mutta että se ei ole ollenkaan se ammatti mikä on hänen ominta alaa. Nykyään hän on energiahoitaja ja se suuntaus oli mitä han rakastaa tehdä. Tukipa taiteelliset harrastuksetkin tätä puolta hänessä.

Jäin miettimään, että kuinka moni on siinä ammatissa mitä oikeasti haluaa tehdä? Kenestä on ihan mahtavaa mennä tekemään työtänsä, eikä se edes tunnu työltä? Kuinka moni uskaltaa repäistä itsensä siitä oravan pyörästä pois?

Minunkin äitini (aivan kuten asiakkaan äiti) hommasi minut aikanaan lukioon. Ollaan vissiin sen ajan lapsia, jolloin enemmän kuin toivottavaa oli löytää lasten ylioppilaskuvat pianon päältä. Silloin ammattikoulun kävijät oli vähän sellaisella ajatuksella, että sinne mentiin kun muualle ei päässyt. Ite hoidin tuon lukion silleen että kävin eka luokan kahteen kertaan ja vedin koko homman ihan riman alle. Samana päivänä kun täytin 18 vuotta, lompsin rehtorin pakeille että kirjoittaa eropaperit. Sinne mänt pari vuotta ihan hukkaan.

Seuraavana vuonna pääsin Oulun Käsi-ja taideteolliseen oppilaitokseen opiskelemaan artesaani;ompelijaksi, josta onkin ollut suuri hyöty tällä kivikkoisella elämän ja ammatinvalinnan  tiellä.

Kuinka moni tekee asioita toisten johdatuksesta tai toisten mieliksi? Kyseinen asiakas kertoi osan kalusteistaankin olevan entisestä avioliitosta, jossa miehen maku oli määrätty koko perheen mauksi ja oivallus oman tyylin löytymisestä oli tullut vasta eron jälkeen omaa kotia sisustaessa.

Olen nähnyt työssäni vaatemyyjänä näitä määräilijöitä, milloin on tyttöystävä sanomassa mitkä farkut ne parhaiten sopii tai parhaassa tapauksessa teini-ikäinen tytär on ollut kertomassa äidilleen, mitkä vaatteet ne äidille soppii. On sinne naisten sovituskoppiin ängenny mieskin mukaan joskus, vaimo kun ei jostain syystä varmaan osaa pukea niitä vaatteita päälle. Voih, 15 vuoden aikana on nähnyt kyllä vaikka ja mitä...

Mutta ootteko ajatellu koskaan, että kun se teidän paras kaveri on ihan eri tyylinen ja te otatte hänet makutuomariksi, katsoo hän juuri omien näkemystensä mukaan niitä teidän vaatteita. Jos tällä kaverilla roikkuu kukkaa ja pitsiä keittiössä ja sää et voi sietää niitä, niin siinä sitä ollaan. Kun kaikilla on oma maku…

Vinkkinä kaikille: OTA MAKUTUOMARIKSI SE TYYPPI, JOLLA ON SUN MIELESTÄ AINA HYVÄNNÄKÖISET VAATTEET JA HÄN OSAA SUN MIELESTÄ PUKEUTUA. Tai hänen kotinsa on juuri sitä tyyliä mihin itsekkin kallistut. Tämä tyyppi katsoo samoilla silmillä niitä sun sovituksia. 

Peace and Love,

Komistaja ite